|
Ateena 1896:
Painonnostossa kilpailtiin yhden ja kahden käden
nostossa. Yhden käden kisassa oli vahvin Britannian
Launceston Elliot, josta tuli Brittein saartein
ensimmäinen olympiavoittaja. 71 kiloa nostanut
Elliot osallistui myös voimistelun köysikiipeilyyn,
jossa hän sijoittui viidenneksi.
Kahden käden kisassa tuomarit ratkaisivat voiton
tanskalaiselle Viggo Jensenille. Hän nosti saman
verran (111,5 kiloa) kuin Elliot, mutta tuomareiden
mielestä Jensenin tyyli oli parempi kuin Elliotin.
Jensen oli Pohjoismaiden ensimmäinen
olympiavoittaja. Hän keräsi Ateenassa mitaleja myös
ammunnassa ja oli neljäs köysikiipeilyssä.
Ateenassa urheilijoiden palkitseminen poikkesi
nykykäytännöstä siten, että voittaja sai
hopeamitalin ja toiseksi sijoittunut
pronssimitalin.
Pariisi 1900:
Painonnosto ei ollut kisaohjelmassa. Voimistelun
11-ottelussa oli yhtenä lajina 50 kilon kiven
nostaminen.
St. Louis 1904:
Yhden käden nostossa (10 punnerrusta) korjasi
voiton Yhdysvaltain Oscar Paul Osthoff 48
pisteellä. Kahden käden kisassa oli väkevin
kreikkalainen Perikles Kakusis, joka paransi
Jensenin olympiaennätystä 80 grammalla.
Sekä yhden että kahden käden nostossa pronssia
urakoinut Yhdysvaltain Frank Kungler kuului myös
pronssia saavuttaneeseen
köydenvetojoukkueeseen.
Ateena 1906:
Välikisoissa kreikkalaisen kreivin poika
Dimitros Tofalos voitti kahden käden kilpailun
142,3 kilolla. Tofalos oli pikkupoikana loukannut
kätensä onnettomuudessa, ja vammautunut käsi oli
kuusi senttiä lyhyempi kuin toinen.
Olympiavoittonsa jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin
ja siirtyi ammattipainijaksi.
Lontoo 1908:
Painonnosto ei ollut kisaohjelmassa.
Tukholma 1912:
Painonnosto ei ollut kisaohjelmassa.
Antwerpen 1920:
Painonnostossa kilpailtiin viidessä sarjassa, ja
lajeina olivat yhden käden tempaus, yhden käden
työntö ja kahden käden työntö. Suomea edusti Rudolf
Ekström, jonka suoritus hylättiin (kts. Tempaus
2/2000).
Kevyen sarjan (67,5 kiloa) voitti Alfred
Neuland, josta tuli Viron ensimmäinen
olympiavoittaja.
Kreikkalais-roomalaisen painin raskaansarjan
kultaa väänsi 41-vuotias porvoolainen ikämies Adolf
Lindfors, joka voitti Helsingin Atleettiklubin 16
vuotta aikaisemmin järjestämät ensimmäiset
painonnoston SM-kilpailut.
Pariisi 1924:
Lajeina olivat yhden käden tempaus ja työntö,
kahden käden punnerrus, tempaus ja työntö. Kolme
virolaista - Neuland, Jaan Kikkas ja Harald Tammer
- ylsi palkintopallille.
Amsterdam 1928:
Saksan Kurt Helbig ja Itävallan Hans Haas
jakoivat 67,5-kiloisten kultamitalin.
82,5-kiloisten voittaja Egyptin El Sayed Nosseir
kohotti ennen jokaista nostoa kätensä ja katseensa
kohti taivasta ja pyysi Allahilta apua
suorituksiinsa.
Los Angeles 1932:
Tshekkoslovakian Jaroslav Skobla voitti
raskaansarjan kultamitalin 2,5 kilon erolla
maanmieheensä Vaclav Psenickaan. Jaroslav Skoblan
poika Jiri Skobla sai 1956 olympiapronssia
kuulantyönnössä.
Berliini 1936:
Keskisarjan (75 kiloa) hopeamitalisti Rudolf
Ismayr vannoi olympiavalan. 67,5-kiloisissa
kultamitali annettiin kahdelle nostajalle Egyptin
Anwar Mesbahille ja Itävallan Robert Feinille,
vaikka egyptiläinen oli punnituksessa kevyempi.
82,5-kiloisissa nähtiin värikäs näytelmä.
Ranskalainen Louis Hostin puolusti
menestyksekkäästi olympiavoittoa. Yleisö aloitti
äänekkään vihellyskonsertin, kun Hostinin
ensimmäinen tempaus hylättiin. Kun
kovaääniskuulutukset hukkuivat huuto- ja
vihellysmyrskyyn, ilmestyi valotaululle teksti:
"Teidän on hillittävä itsenne. Tämä ei ole
markkinapaikka, vaan kansainvälinen tilaisuus. Nämä
ovat olympiakisat."
Lontoo 1948:
82,5-kiloisissa nappasi hopeaa Yhdysvaltain
Harold Sakata, joka myöhemmin tuli tunnetuksi
ammattipainijana ja elokuvanäyttelijänä. Sakata oli
Oddjobin roolissa James Bond -elokuvassa
Kultasormi.
Pienimmässä sarjassa (56 kiloa) voiton vei
Yhdysvaltain 142-senttinen Joe De Pietro, joka sai
nippa nappa käsivartensa pään yläpuolelle.
Helsinki 1952:
67,5-kiloisissa rutisti rautaa eniten suorille
käsille Yhdysvaltain tyyliniekka Tommy Kono, joka
oli myös kehonrakennuksen uranuurtajia. Kono
valittiin Mr. Universumiksi 1955 ja 1957.
Painonnnostossa hän saavutti kaksi olympiakultaa ja
yhden hopean.
Purjehduksessa 6 metrin luokassa suomalaisvene
Ralia sijoittui kolmanneksi. Miehistöön kuului Rolf
Turkka, joka voitti painonnoston SM-kultaa
1945-1946 ja sai myös mäkihypyssä SM-pronssia
1934.
Melbourne 1956:
56-kiloisten voittajan Yhdysvaltain Charles
Vincin laihdutus meni tipalle. Kun juoksu ja
hikoilu eivät enää auttaneet, Vincin tukka
leikattiin viime hetkillä, ja mies pääsi
sarjaansa.
90-kiloisten voittaja Neuvostoliiton Arkadi
Vorobjev opiskeli myöhemmin liikuntatieteiden
tohtoriksi ja kirjoitti muun muassa Painonnoston
käsikirjan, joka on tilattavissa Suomen
Painonnostoliiton toimistosta.
Raskaassa sarjassa Yhdysvaltain Paul Anderson
joutui tiukalle Argentiinan Humberto Selvettin
kanssa. Anderson kärsi ennen kisoja sisäkorvan
tulehduksesta ja laihtui sen seurauksena 27 kiloa.
Anderson sai voittoon tarvitut työntöraudat 187,5
kiloa suorille käsille vasta kolmannella
yrityksellä. Voimanäytöksissä kunnostautunut
Anderson kohotti telineeltä 2844 kilon painoisen
taakan Toccoassa vuotta myöhemmin ja pääsi teollaan
Guinnessin Suureen ennätyskirjaan.
Amerikkalaiset veljekset Peter ja James George
nousivat molemmat palkintopallille. Peter oli
kakkonen 75-kiloisissa, ja James nosti pronssia
82,5-kiloisissa.
Bulgarialainen painonnosto esiintyi ensimmäisen
kerran olympialaisissa. Ivan Abadzhijev sijoittui
seitsemänneksi 67,5-kiloisissa. Pitkään Bulgarian
maajoukkueen päävalmentajana toiminutta Abadzhievia
pidetään Bulgarian painonnostomahdin luojana.
Rooma 1960:
67,5-kiloisten hopeamitalistista Howe Liang
Tanista tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa
mitalin olympiakisoissa saavuttanut singaporelainen
urheilija.
Raskaansarjan voitti Neuvostoliiton Juri Vlasov,
joka sairasti lapsuudessaan polion. Vlasov innostui
myöhemmin politiikasta ja oli muun muassa
ehdokkaana Venäjän presidentinvaaleissa.
Tokio 1964:
Yhdysvaltain Norbert Schemansky saavutti yli
90-kiloisissa uransa neljännen olympiamitalin. Hän
sijoittui kolmanneksi Neuvostoliiton Leonid
Zhabotinskin ja Vlasovin jälkeen.
Mexico City 1968:
Porilaisesta Kaarlo Kangasniemestä tuli
ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomalainen
painonnoston olympiavoittaja. Kangasniemi voitti
90-kiloiset yhteistuloksella 517,5 kiloa. Hänet
valittiin samana vuonna vuoden
suomalaisurheilijaksi.
Japanilaiset veljekset Yoshinobu ja Yoshiyuki
Miyake tekivät historiaa saavuttamalla mitalin
samassa sarjassa. Yoshinobu voitti 60-kiloiset, ja
Yoshiyuki sijoittui kolmanneksi.
Raskaansarjan voittaja Zhabotinski hämmästytti
yleisöä kisojen avajaisissa kantamalla suurta
Neuvostoliiton punalippua yhdellä kädellä.
Munchen 1972:
Heinolalainen Jouko Leppä nosti superraskaassa
sarjassa saman yhteistuloksen kuin kolmanneksi
sijoittunut DDR:n Gerd Bonk, mutta hävisi mitalin
raskaampana. Voiton vei Neuvostoliiton Vasili
Aleksejev, joka on edelleen eniten
maailmanennätyksiä (80) rikkonut urheilija.
Olympialiikettä järkyttäneessä arabiterroristien
olympiakylään tekemästä hyökkäyksestä alkaneessa
tapahtumasarjassa sai surmansa 11 Israelin
olympiajoukkueen jäsentä, yksi saksalainen poliisi
ja viisi terroristia. Kuolleiden joukossa oli kolme
israelilaista painonnostajaa ja yksi
painonnostotuomari.
Neuvostoliiton David Rigert oli 90-kiloisten
voittajasuosikki, mutta jäi tempauksessa ilman
tulosta. Raivostuneena hän riehui kilpailupaikalla
ja myöhemmin kisakylässä, jonka seurauksena hän sai
lähteä kotimatkalle seuraavana päivänä.
Norjan Leif Jenssen voitti 82,5-kiloisten
kultaa. Samassa sarjassa edellisten kisojen
suomalaissankari Kangasniemi oli kuudes. Hän lähti
painija Pertti Ukkolan kanssa kisakylästä
kiertelemään omia aikojaan Eurooppaa sen jälkeen,
kun Ukkola ei päässyt punnituksessa omaan sarjaansa
(52 kiloa) ja karsiutui.
56-kiloisten pronssimitalisti Neuvostoliiton
Gennadi Tshetin voitti parikymmentä vuotta
myöhemmin voimanoston Euroopan mestaruuden.
60-kiloisten voittajasta Norair Nurikjanista
tuli ensimmäinen bulgarialainen painonnoston
olympiavoittaja. Nurikjan on sittemmin toiminut
maan painonnostoliiton pääsihteerinä.
Kisojen loistokkaissa avajaisissa Suomen
olympiajoukkueen ylijohtajana marssi Suomen
Painonnostoliiton kunniapuheenjohtaja Pekka
Kare.
Montreal 1976:
Painonnostaja Pierre St. Jean vannoi
olympiavalan.
Suomen painonnostojoukkueeseen kuului
lahtelainen Taito Haara, joka voitti seuraavana
vuonna voimanoston maailmanmestaruuden sarjassa yli
110 kiloa. Jo edellisissä kisoissa mukana ollut
Haara sijoittui 10:nneksi.
Yhdysvaltain painonnostomahti oli hiipunut jo
vuosikausia sitten, mutta Lee James nosti sen
takaisin parrasvaloihin rutistamalla hopeaa
90-kiloisissa.
Moskova 1980:
Neuvostoliiton Jurik Vardanjan teki yhden
olympialaisen painonnostohistorian
hämmästyttävimmistä suorituksista rikkomalla
82,5-kiloisissa 400 kilon rajan. Vardanjan olisi
voittanut tuloksellaan myös 90- ja 100-kiloisten
kultamitalin. Hän oli juniorina lentopallossa
Armenian maajoukkuevalmennuksessa ja hyppäsi
korkeutta floppaamalla 210.
Suomen edustajana 110-kiloisissa oli
helsinkiläinen Viktor Sirkiä, joka kilpaili
synnyinmaassaan. Sirkiä syntyi 20.3.1949 Serno
Sauhos -nimisellä paikkakunnalla. Hän sijoittui
olympialavalla yhdeksänneksi.
Los Angeles 1984:
Suomi sai kaksi mitalia painonnostosta.
Porilainen Jouni Grönman ja tamperelainen Pekka
Niemi nostivat pronssia.
Myös Suomen päävalmentajana toiminut Niemi nosti
B-ryhmässä ja oli seuraamassa
yleisurheilukilpailuja A-ryhmän nostajien
suorittaessa urakkaansa. Hän ei
ehtinyt palkintojenjakoon ja sai mitalinsa
myöhemmin. Niemi voitti 1980-luvun alussa kaksi
kertaa Suomen vahvin mies -kilpailun.
Suomalainen olympiahistoria tuntee kaksi Pekka
Niemi -nimistä pronssimitalistia. Pekka Niemi
sijoittui kolmanneksi 18 kilometrin hiihdossa
Garmisch-Partenkirchenissä 1936.
Superraskaan sarjan Losissa voitti
tonninkalanpyynnillä omaisuuttaan kartuttanut
australialainen miljonääri Dean Lukin.
110-kiloisissa Britannian Gary Taylor sai
tempauksessa lajikohtaisen MM-hopeamitalin, mutta
jäi työnnössä ilman tulosta. Myöhemmin hän voitti
maailman vahvin mies -kilpailun.
Soul 1988:
Samana vuonna Turkin edustusoikeuden saanut Naim
Suleymanoglu hämmästytti ylivoimaisuudellaan
60-kiloisissa. Hän oli loikannut kaksi vuotta
aikaisemmin
Bulgariasta Turkkiin. Bulgariaa hän edusti
Naim Suleimanovina ja Naum Shalamanovina, mutta
muutti nimensä loikkauksen jälkeen.
Edellisten kisojen 90-kiloisten voittaja
Romanian Nicu Vlad sijoittui toiseksi sarjaa
ylempänä 100-kiloisissa. Vlad osallistui neljiin
olympialaisiin 1984-1996 Romanian edustajana,
vaikka kilpaili välillä Australian lipun alla.
Nykyisin hän on maansa painonnostoliiton
puheenjohtaja.
Naisten keihäänheitossa yksi kolmesta
suomalaisedustajasta oli Päivi Alafrantti, joka
sijoittui 10:nneksi. Alafrantti oli mukana myös
ensimmäisissä painonnoston naisten MM-kilpailuissa
Daytonassa, Yhdysvalloissa 1987 ja sijoittui
yhdeksänneksi sarjassa 75 kiloa. Alafrantti
valittiin 1990 vuoden suomalaisurheilijaksi
keihäänheiton Euroopan mestaruuden myötä.
Monipuolisena urheilijana hän saavutti SM-hopeaa
myös käsipallossa.
Painonnostorintamalla Suomea Soulissa edustivat
Jaarli Pirkkiö, Reijo Kiiskilä ja Jouni Grönman.
Katsomossa istui myös nuorten olympialeirille
osallistunut Harri Norberg.
Barcelona 1992:
Kansainvälinen Painonnostoliitto IWF ei katsonut
suopein silmin IVY:n Ibrahim Samadovin
käyttäytymistä. Tshetsheeni Samadov ei tullut
hakemaan 82,5-kiloisten
pronssimitalia, ja IWF päätti hylätä miehen
suorituksen. Ei siinä kuitenkaan kaikki, sillä IWF
asetti samalla hänet elinikäiseen kilpailukieltoon.
Se purettiin myöhemmin, ja Samadov on edustanut
Kazakstania kansainvälisissä
kilpailuissa. Sarjan voitti Kreikan Pirros
Dimas, joka on ainoa Albaniassa syntynyt
olympiavoittaja.
Suomalaisista olympialavalla esiintyivät Keijo
Tahvanainen, Arto Savonen, Janne Kanerva ja Jouni
Grönman.
Atlanta 1996:
Naim Suleymanoglusta tuli ensimmäinen
painonnostaja, joka on voittanut kolme
olympiakultaa.
Kreikan Akakios Kakhiashvilis voitti toisen
olympiakultansa. Edellisissä kisoissa hän edusti
Kahi Kahiatshvili -nimisenä Itsenäisten valtioiden
yhteisöä,
IVY:tä. Kakhiashvilis on edustanut
kansainvälisissä kilpailuissa peräti neljää maata:
Neuvostoliittoa, IVY:tä, Georgiaa ja Kreikkaa.
Avajaisissa Irakin lippua kantanut Raed Ahmed
sijoittui 99-kiloisissa 23:nneksi. Hän kuitenkin
haki kisojen aikana poliittista turvapaikkaa
Yhdysvalloista.
Superraskaassa sarjassa 14:nneksi sijoittunut
Yhdysvaltain Mark Henry oli yksi olympiahistorian
painavimmista urheilijoista. Viisari värähti 184,9
kilon
kohdalle. Painavampi olympiaurheilija oli
ainakin Henryn maanmies Chris Taylor, joka saavutti
vapaapainin pronssia 1972. Taylor painoi eri
lähteiden mukaan 182-190 kiloa.
Sydney 2000:
Naisten painonnosto on ensimmäistä kertaa
olympiaohjelmassa. Suomea edusti Karoliina Lundahl,
joka osallistui toisiin olympialaisiinsa.
Edellisissä kisoissa hän osallistui
kuulantyöntöön.
Lundahl jäi olympialaisissa tuloksetta ja
epäonnisesta tempauksesta ikuistettu valokuva sai
laajaa huomiota kuvaten osuvasti kilpaurheilun
raadollista maailmaa.
Ateena 2004:
Suomalaista painonnostoedustajaa ei nähdä
olympialavalla. Kreikan Pirros Dimas huudattaa
kotiyleisöä neljännellä, mutta tällä kertaa
pronssisella olympiamitalillaan. Aiemmat Dimaksen
olympiamitalit ovat kultaisia ja näin Kreikan
painonnoston supertähdestä kruunataan
olympiakriteerein menestynein painonnostaja kautta
aikojen.
Peking 2008:
Suomalaiset taistelevat olympiapaikasta,
johon parhaimmat mahdollisuudet näyttäisi olevan
Antti Everillä.
|